Idealismia on uskoa monimutkaisten ongelmien olevan aina ratkaistavissa yksinkertaisilla tavoilla. Jos luet edellisen lauseen vielä uudelleen, huomaa paino sanalla “aina”. Lean ja maalaisjärjen käyttö ovat houkuttelevia nimenomaan yksinkertaisen ajatuksensa takia. Kukapa ei haluaisi tehdä töitä ilman turhaa sähläämistä ja kenelläpä meistä ei ainakin omasta mielestään ole kykyä käyttää maalaisjärkeä? On kuitenkin melkoista optimismia ajatella pelkästään näillä kahdella periaatteella ihmisen Kuuhun saamisen onnistuvan.
Kun ajatellaan monimutkaista ongelmaa prosessissa, Lean tarjoaa idioottivarman ratkaisun sijaan kasan hyviä työkaluja ongelman pilkkomiseen helpommin käsiteltäviin osiin ilman, että kokonaisuus katoaa näköpiiristä. Ymmärtämällä miten arvo syntyy asiakkaalle, osallistamalla arvon tuottajat, antamalla lupa puuttua virheisiin ja ylipäätään tunnistamalla oikeat ongelmat ollaan lähtökohtaisesti paljon paremmassa positiossa ongelman ratkeamisen kannalta verrattuna intuitiolla tekemiseen.
Työkalut ovat hyvä alku. Iteratiivinen kehittäminen, juurisyiden etsintä ja työn visualisointi selkeyttävät varmasti työntekoa. Sitoutuminen työkalujen käyttämiseen ja niiden tarkoituksen ymmärtäminen auttavat viemään hankkeen maaliin.
Ei siis ole kovinkaan todennäköistä, että yritykset, jotka muodikkaasti markkinoivat olevansa kovin Lean, olisivat löytäneet sen täydellisen hopealuodin, jolla ongelma kuin ongelma selätetään. Jos kuitenkin tekemässä on fiksuja ihmisiä, jotka voivat työstään innostua ja joiden kanssa voidaan yhdessä sitoutua käyttämään toimivaksi havaittuja työkaluja, osa isoistakin ongelmista saattaa ratketa yllättävän pienellä vaivalla.
