Projektien onnistumiseen tai epäonnistumiseen on aina useita syitä. Itse kuitenkin peilaisin viisastelua siitä, että tekemällä aina samalla tavoin saa samoja tuloksia, siihen, että tekemällä sattumanvaraisesti asioita saa sattumanvaraisia tuloksia. Onko siis prosessin muuttaminen ja parantaminen aina hyvästä?
Jos mielestäsi jokainen projektisi, asiakkaasi ja lopputuotteesi on uniikki kuin lumihiutale, niin en voi tehdä muuta kuin kehottaa pitämään tästä kiinni. Tee joka kerta siltä kuin parhaaksi tuntuu ja varmasti saat tehdyksi joskus sankaritekoja, mutta toisaalta pääset myös oppimaan matkan varrelle sattuvista mahalaskuista.
Jos sen sijaan asioiden tekeminen samalla tavalla, eli prosessi, on hallussa ja lopputulokseen ei voi olla säännönmukaisesti tyytyväinen, seuraavien kysymysten kysyminen on paikallaan:
- Onko työn aloittaminen tai sisäänotto standardoitu vai alkaako prosessi sattumanvaraisesta lähtökohdasta?
- Tietävätkö tekijät miksi edellinen tuotantoporras toimittaa heille jotain ja mitä seuraava tuotantoporras heiltä odottaa? Onko tämä käyty läpi yhdessä nykyisten tekijöiden kanssa?
- Miten työn eri vaiheita mitataan? Mistä tiedetään vastaako jokin osatoimitus sille asetettuja odotuksia? Mistä tiedetään vastaako kokonaistoimitus sille asetettuja odotuksia? Tarkastellaanko näitä mittareita ennen toimitusta?
En jaksa uskoa, että on yhtä oikeaa tapaa saada aikaan onnistunutta projektia. Esim. ketteristä menetelmistä tai vesiputousmallista saadaan kuitenkin pohjalle prosessi, jota voidaan ruveta kehittämään.
Prosessin muuttaminen on hyvästä silloin, kun tehdään hallittuja muutoksia asioihin, jotka mitattavasti menevät pieleen. Prosessia ei kannata muuttaa vain siksi, että muutos itsessään tuntuu mukavalta tekemiseltä.
