Olipa kerran kaukana keskustasta, myyttisellä niemimaalla yritys, jossa oli paljon puuhastelua. Yritys oli kasvanut nyrkkipajasta kohtuullisen kokoiseksi asiantuntijoiden keskittymäksi, jolle oli siunaantunut osin tiedolla, osin taidolla ja osin hillittömällä tuurilla hyviäkin asiakkaita. Asiakkaita ja heille tärkeitä verkkopalveluita hoivattiin miten parhaaksi nähtiin.
Yleensä uusimman asiakkaan verkkosivu oli kaikkein kiiltävin ja kiinnostavin ja sen kimppuun into pinkeinä työskentelevät asiantuntijat ryntäsivät. Vähän vanhempien projektien viimeistely ja hoitaminen ei puolestaan saanut ihan yhtä innostunutta vastaanottoa, koska ongelmat olivat monimutkaisempia ja oli huomattavan paljon helpompaa rakennella uutta, kuin viimeistellä vanhaa.
Kävi sitten niin, että eräs yrityksen historian isoimmista projekteista, julkisen kilpailutuksen kautta rakennettavaksi saatu verkkosivusto villiintyi. Ensin projektitiimi liukeni toisiin hommiin, jolloin verkkosivu kokeili rajojaan jättämättä kertomaan toimituksen sisällöstä tekijöille. Sitten uudet tekijät uppoutuivat tekemään uusia toiminnallisuuksia. Vauhti vain kiihtyi viemällä sivusto tuotantoon ilman selkeää hyväksymistestausta, jossa toimituksen rajat oli määritelty.
Tuotannossa oleva sivusto hirnui ja rupesi tiputtelemaan tikettejä ja bugeja, kuin abi karkkeja penkkaripäivänä. Ja kuin Tyyris Tylleröä ikään ryntäsivät kaikki kuninkaan miehet, tai tässä tapauksessa kaikki kynnelle kykenevä koodarit, korjailemaan ja joukossa ihmettelemään mitä on tapahtunut.
Olisi kiva viedä tarina päätökseen siten, että paikalle saapuu sankari, joka kesyttää villiintyneen sivuston ja elää asiakkaan kanssa onnellisena elämänsä loppuun. Todellisuudessa tilanteen ratkaisu vaati
- Koko asiakkuushistorian läpikäymisen tiimin kanssa.
- Kaikkien sopimusten ja niistä käydyn sähköpostikeskustelun läpilukemisen.
- Vajaan kahden sadan tiketin läpikäynnin ja kategorioinnin luokkiin “lisätyö”, “takuutyö”, “won’t fix”.
- Ko. tikettien sisällön kommentoimisen ja neuvottelun asiakkaan kanssa tikettijärjestelmän välityksellä.
- Päivittäiset läpikäynnit puolentoista viikon ajan puolelle tusinalle tekijälle, jotka oli muista projekteista irrotettu täyspäiväisesti korjaamaan tätä.
- Osan lisätöistä antamisen ilmaiseksi viivästyksiltä välttämiseksi.
Kustannusta jokainen voi arvailla. Lopputuloksena verkkosivusto saatiin vakaaksi ja todettiin oltavan sopimuksen edellyttämässä tilassa.
Verkkosivusto olisi pysynyt kurissa, jos
- Projektin vetämiseen olisi allokoitu aikaa.
- Projektiryhmälle olisi selvitetty mitä ollaan tekemässä ja mitä sopimus edellyttää.
- Projektiryhmä olisi säännönmukaisesti käyttänyt jotain projektimallia esim. scrumia. Toteutuksen vaiheittainen hyväksyttäminen ja läpinäkyvä toimituksen sisältö olisivat säästäneet ongelmilta.
- Yritys olisi alusta saakka kantanut vastuun ongelmista ja hoitanut sisään tulevat tiketit ennen muiden asioiden hoitamista.
Opetuksena tarinassa on siis se, että hölmöily tulee kalliiksi ja tekninen velka tarkoittaa jossain vaiheessa isoa laskua. Ja sen laskun maksaa joko rahalla, työllä tai maineella.
Sen pituinen se.
Oli muuten pakko kokeilla tuota videotaustaa, kun kerran tämä alusta sen mahdollisti!
